Työttömänä alkaa tämäkin viikko. Onneksi on pari pikku keikkaa vähän niinkun ruoka- ja bensapalkalla, edes jotain tekemistä. Josko ensi viikoksi jo sitten pääsisi normihommiin, eipä kukaan ole vielä ainakaan avainta takaisin kysellyt...

Viime viikolla meni huolestuttavan paljon rahaa. Kissojen jutut, tulostin ja sorruin kuukausien tuskailun jälkeen ostamaan itselleni tabletin! En ostanut kuitenkaan osamaksulla, vaan laskin useaan kertaan riittävätkö rahat laskuihin ja elämiseen. Pitäisi riittää. Tosin velkoihin ei taida ylimääräistä jäädä...

Aika kuluu hitaasti työttömänä. Toinen kissoista herättää edelleen viimeistään kuuden aikaan, huutelee oven takaa ja hyppii ripaan. "Nousepas jo emäntä sieltä töihin!" Olen yrittänyt selittää että nyt saa nukkua... :-) Nyt on sitten jo päivän kotihommat suurinpiirtein tehty, ja kello on vasta kymmenen. Kauppaan ei tarvitse mennä eikä oikein kehtaa bensaakaan haaskata "huviajeluun". Käsityötkään ei aina kiinnosta. Itse en ole koskaan hirveän pitkiä aikoja ollut työttömänä, mutta ymmärrrän hyvin pitkäaikaistyöttömien turhautumisen. Mitä kauemman on  kotona sitä vaikeampi on lähteä yhtään mihinkään. Toisaalta olen sitä mieltä että tekevä töitä löytää. Minä luon vaikka paskaa jos siitä minulle maksetaan. Työ on työtä. Voi olla että menee koulutus hukkaan, mutta se on voivoi. Sellaista elämä välillä on.

Taidan käydä tällä viikolla varaamassa kirpparipöydän, tavarataivas on jo valmiiksi kasattu. Jotain koruja voisi laittaa Huuto.nettiin pitkästä aikaa, niitä ei uskalla kirpparille viedä. Siinähän sitä tekemistä olisi loppupäiväksi!