No niin, se meni sitten tämän vuoden suunnitelmat ja tavoitteet täysin uusiksi.

Lähdin sunnuntaina heittämään pientä siivouskeikkaa. Lunta oli tullut melkoisesti ja lisää pyrytti. Pääsin maantielle ja aloin pikkuhiljaa kiihdyttämään, mietin että lujaa ei uskalla mennä kun tie oli tosi kurjassa kunnossa. Samassa silmänräpäyksessä auto hyppäsi urasta, alkoi pyöriä, osui postilaatikkoon ja sitten olinkin jo pellolla, auto katollaan. Vähän aikaa ihmettelin että missähän suunnassa maa on... Irrotin itseni turvavöistä ja putosin lattialle, eli siis katolle. Sammutin auton ja kömmin ulos, onneksi lumi pehmensi laskua niin ettei katto painunut kasaan ja pääsin pois autosta. Ihmettelin hetken ja kömmin takaisin autoon etsimään puhelinta, joka oli tietty kappaleina, mutta ei rikki sentään. Nousin hangesta tienposkeen ja voitteko kuvitella, vaikka kuinka huidoin noin kymmenelle autolle, kukaan ei pysähtynyt! Eräs pariskunta lopulta tajusi hätäni ja pyörsi takaisin. Pääsin heidän autoonsa lämmittelemään ja isäntä soitti apua paikalle. Tässä vaiheessa jo sitten tärisin ja itkin ja olin ihan sekaisin.

Tuli pelastustoimi, ambulanssi, poliisi ja palokunta ja lopulta hinausauto. Olin kunnossa, vain järkyttynyt. Kävin kuitenkin terveyskeskuksessa kun kädet alkoivat puutua. Johtui luultavasti sokista, helpotti muutaman tunnin kuluttua. Ei oikein tullut uni seuraavana yönä...

Auto meni niin pahaan kuntoon että ei kannata korjauttaa. Kaskoa ei ole. Että se niistä säästämissuunnitelmista, matoista ja matkoista. Ei muutakuin autokauppaan velkaa tekemään, pakkohan se on töihin päästä ja koska vaihdan työpistettä kesken päivän, joskus useastikin, on auto oltava. Löysin onneksi samanmerkkisen, vähän uudemman todella vähän ajetun auton, mutta hiton monta vuotta sitä nyt sitten maksellaan, näillä palkoilla piti ottaa pienin mahdollinen kuukausierä.

Nyt täytyy sitten ajatella kaikki uusiksi. Rahastoihin menevää summaa on pienennettävä ja kaikki kulut leikattava minimiin. Yritän toimia niin että pystyisin pari kertaa vuodessa maksamaan autoa pois isompina erinä. Aika näyttää kuinka homma sujuu. Mutta kituvuodet ovat tulossa vaikka kuinka lasken. Tyypillistä tuuria minulle, juuri kun luulee että asiat ovat menossa parempaan suuntaan niin sitten kopsahtaa.

Otin käsirahan rahastoista. Päätin jättää sinne rahaa varmuuden vuoksi, että on jostain mistä ottaa jos jotain muuta sattuu.

No, rahaa se kuitenkin vain on. Sitä tulee ja menee, peltiä saa uutta. Olen onnellinen että selvisin säikähdyksellä, mielessäni olen käynyt kaikki mahdolliset pahemmat vaihtoehdot läpi. Jos joku olisi tullut vastaan, jos sähköpaalu olisi ollut juuri sillä kohdalla, jos minulla ei olisi ollut turvavyötä... En ehkä olisi tätäkään juttua naputtelemassa.

RAKKAAT IHMISET. KÄYTTÄKÄÄ SITÄ TURVAVYÖTÄ. AINA. SE VOI OIKEASTI JOSKUS PELASTAA HENKENNE.

Palataan taas! :-)