Anna on mennyttä kalua, rauha muistolleen, Karenin aika on koittanut. Jotenkin olin laskenut väärin, velkaa oli vähentynyt vähän enemmän kun luulin, joten Karen sai muutamalla kympillä vauhtia.

Sain viimein eilen silmälasini. Viivästys johtui siitä että minun linssini jouduttiin teettämään Japanissa! Sain kuulla hullun jutun: Kun Specsavers lähettää merkkikehyksiä Englantiin linssien laittoa varten, on toinen aisa otettava irti, muuten työntekijät varastavat sangat! Että melkosta meininkiä... Kun seuraavien lasien aika joskus koittaa, palaan melko varmasti Instrun tai Silmäaseman asiakkaaksi...

Viikkoon en ole jaksanut lukea blogeja enkä liioin kirjoittaa, ollut hirveä potutus ja väsymys raha-asioiden pyörittelyn takia. Sain vielä kuulla, että lomarahat ja pekkaset maksetaan vasta kuun vaihteessa eikä 15. päivä. Eli laskelmat menivät taas uusiksi. Lisäksi tulee kaksi päivää vajaa tili, joten solmussa ollaan. Maksan nyt jo minimisummia veloista, joten ei voi enää pienentää. Mutta enköhän tästäkin selviä, on tässä elämässä selvitty pahemmistakin paikoista.

Jotain hyvääkin. En ole sortunut alennusmyynteihin, vaikka eilenkin olisi ollut oiva tilaisuus kun jouduin keskustassa käymään. EBaysta olen tilannut yhden tuubitopin, hinta 1,25 €. Nyt kun vaatekaappi on järjestyksessä, olen huomannut että minulla on hyviä vaatteita jotka vieläpä lähes kaikki sopivat toisiinsa, enkä kaipaa kaappiin lisää täytettä. Ihanaa kun hyllyillä on tilaa ja näen heti mitä siellä on! Ja kankaita on kaappi täynnä, jos jotain uutta himoan, niin ei kun ompelukoneen ääreen vaan!

Aloittelen tänään maltillisesti karppausta päästäkseni hiilarihimosta eroon, maanantaina sitten polkaisen sen kunnolla käyntiin. Pitäähän ne kaapissa olevat ihanat vaatteet saada mahtumaan päällekin... Kävin Lidlissä ruokaostoksilla, viimeisen kerran niin etten kytännyt hintoja. Sieltä saa kyllä viidellä kympillä aikas paljon evästä. Jatkossa täytyy sitten kehitellä halpoja karppiruokia, mennään pakasteskaalisekoituksilla ja jauhelihalla. Ja dieettijauheita on kaapissa sen verran että niillä yksistään eläisi pari viikkoa, hih.

Näin taas viime yönä painajaista edesmenneestä äidistäni. Oli humalassa ja tunkesi asumaan samaan asuntoon kanssani. Joka paikassa oli tavaraa ja sotkua, kun äiti vaan joi ja haukkui. Näitä unia on ollut paljon viime aikoina, liekö kertoo jotain omasta sisäisestä sotkusta, ja ehkä toisaalta yritän yhä alitajuisesti hakea apua ja turvaa vanhemmistani. He eläessään kuitenkin auttoivat ison hädän tullessa, vaikka äidiltä sai kuulla jopa vuosikymmeniä vi.....lua asiasta. Isä auttoi pyytettömästi, vaikka alkoholisti oli hänkin. Hänen kuolemastaan on jo yli 15 vuotta, mutta kaipaus ei taida loppua ikinä.

Siinäpä sitä sekalaista höpinää lauantaiaamun ratoksi, nyt otan sukankutimen käteen ja siirryn Netflixin pariin. Hyvää viikonloppua!