Uusi katalysaattori vaihdettu, työ tutun kautta kohtuuhintaan. Samalla kävi selville että pakoputken haitarissa on pieni reikä... Argh! Ajoin huollosta suoraan katsastukseen, ette reikä ehdi suureta ja vaikuta päästömittauksiin. Läpi meni, mutta toinen ajovalo pimeänä, eli nyt pitää se korjata, tai molemmat, pimenee se toinenkin pian varmaan. Ja jossain vaiheessa se pakoputki...

Huomenna optikolle uuteen tarkastukseen, kun en näe uusilla laseilla. Kyllä tätä showta nyt piisaa.

Soitin veljelle ja lupasin ostaa laatikot jouluksi, kun tiedän ettei heillä ole rahaa yhtään enempää kun minullakaan. Sukuvika kun ei raha pysy näpeissä... Harjoitellaan, harjoitellaan!

Jouduin kuluttamaan aikaa kaupungilla, tietenkin kiertelin vaatekauppoja. Ei siellä ollut vieläkään mitään minulle. Tai oli, himoitsen jostain syystä paljettimekkoa. Aivan kamalasti. Ennen olisin sen jo ostanut, mutta nyt tiedän että käytän sitä kerran ja se jää kaappia kaunistamaan. Eri asia jos kävisin viikonloppuisin baareissa, mutta se osa elämästä alkaa olla taakse jäänyttä aikaa. Voisinhan minä tietty maata kissojen kanssa sohvalla kimaltaen kuin joulukuusi! Siinä sitä olisi, köyhän glamuuria.

Loppuviikoksi on 30 € rahaa, puheaikaa 3,64 €. Hyvin pärjää. Puhelimen kanssa olen tehnyt isot säästöt, kun muutama vuosi sitten vaihdoin prepaidiin, 30 € saattaa riittää puolikin vuotta.

Jännä juttu nuo vaatteet. Sitä ajattelee, että mitä muut ajattelee jos menen taas näillä samoilla vaatteilla. Oikeasti ihmisiä ei kiinnosta. Aloin miettimään omaa kiinnostustani muiden pukeutumiseen. Otetaan vaikka työkaverit. Tiedän kyllä jokaisen tyylin, mutta jos minulta kysyttäisiin, mitä työkaveri A:lla oli eilen tai tänään yllään, niin minulla ei olisi harmainta hajuakaan! Eli jos minua ei kiinnosta, miksi ajattelen että muita kiinnostaa? Onko se tätä suomalaista ajattelutapaa, mietitään mitä muut ajattelevat minusta eikä keskitytä siihen miltä itsestä tuntuu. Moniko ostaa kalliita merkkivaatteita ihan itsensä takia? Jos hinta-laatusuhde on hyvä, niin ok, kun varaa on. Minun käsitykseni on, että kalliilla vaatteilla halutaan viestittää muille statustaan.

Mutta jos ei ole varaa? Käy niinkuin monelle on käynyt, velkaa helvetisti ja olo ei yhtään parempi, koska kukaan ei huomaa kuinka hieno laukku on olkapäällä. (hieno? Rumanruskea kassi jossa kirjaimia... ) Arvaatte mihin viittaan...

Minulla ei merkkivaatteita ole, yhdet kirpparilta ostetut Levikset, 2,50 €. Joo, himoitsen Karen Millenin mekkoa. Ehkä joku päivä ostankin sellaisen. Luultavasti en, kaappiin sekin jäisi. Olen saattanut itseni perikatoon ihan tavallisilla vaatteilla ja muilla perusjutuilla. niinkun moni meistä. Auto hajoaa ja Visa vinkuu. Minkäs teet kun ei ole ennemmin ymmärtänyt säästää. Nyt on maksun aika.

Kylläpäs tuli paatoksella, sori vaan. Nyt jääkaapille.

Edit. aamulla 04:18 Ehkä vähän ristiriidassa nämä minun muotijuttuni... Pidän kyllä monien suunnittelijoiden jutuista, mutta en tarvitse niitä itselleni, ihailen kaukaa. Ja varastan ideoita! :-)