Tein eilen elämäni ensimmäisen budjetin, ensi vuodelle. Yritin olla mahdollisimman totuudenmukainen mahdollisissa menoissa, mutta varmasti tulee yllätyksiä joita ei osaa odottaa. (tai lipsahduksia) Sairastuminen, töiden loppuminen, auton hajoaminen (taas) ja ties mitä muuta. Budjetin perusteella olisi mahdollista että pääsisin eroon veloistani, mutta rahan kerääminen jemmaan näyttää aika huonolta. Katsotaan kuinka käy. Seligsonin rahastoihin tietenkin menee 80 € kuukaudessa, mutta ne ovat "off limits", leveämpiä eläkepäiviä varten. Eihän tässä ole kun parikymmentä vuotta enää työuraa jäljellä... :-D Aika rientää vaikka ei aina niin mukavaa olisikaan.

Veronpalautuksia kovasti odotan, tosin en ole vieläkään päättänyt kuinka ne sijoittelen. Pesukoneen toisen puoliskon maksan pois ja auton korjautan, niihin menee ehkä 300-400 €. Silloin jäisi 700 ja risat jäljelle. Siirrän varmaan ne "välitilille" ja seurailen tilannetta vuodenvaihteeseen. Joululahjat on onneksi ostettu ja tehty, jouluruuista en niin välitä, voin syödä tarvittaessa vaikka puuroa pyhät.

Olen huomannut ruokalaskuissa tapahtuneen pienen muutoksen. Ennen ostin aina viikonlopuksi "jotain hyvää" ruokaa, nyt syön mitä kaapista sattuu löytymään. Suklaasta en ole kyllä päässyt eroon... Laskeskelin, että makeaan menee holtiton määrä vuodessa rahaa, useita satasia. Mutta koska en enää juo ja polta, annan sen itselleni anteeksi. Täytyyhän sitä joku pahe olla! :-) Tein eilen alennusbroilerista ja riisistä muutaman päivän eväät töihin, muutamalle päivälle tuli kinkku-kipparijuustokastiketta nuudelien kera. Vain kinkku ja broisku piti ostaa, muut olivat jo kaapissa. Kauppaan meni 23,40 €, mikä on ennen viikonloppua todella vähän, ennen summa oli vähintään 50-70 €. Pari viikkoa periatteessa pärjään ilman kaupassa käyntiä.

Olen yhä ilman pyykinkuivaustelinettä edellisen romahdettua. Tarvitsisin myös ainakin yhden uuden paistinpannun, vanhat ovat karmeassa kunnossa. Jotenkin nämä ovat sellaisia, mitä ei muka millään raaskisi ostaa, varsinkin keittiövälineet. En juurikaan nauti ruuanlaitosta, joten ärsyttää ostaa siihen liittyviä välineitä. Pyykkiä ei vielä paljoa ole, koska pesen sukat ja alusvaatteet käsin ja muita käytän kunnes ovat oikeasti pesun tarpeessa. Aikasemminhan vaihdoin vaatetta mielialan mukaan, ja puolipitoisia vaatteita pyöri ympäri kämppää. Ne tuli jossain kohtaa sitten paiskattua kaikki koneeseen, olivatpa pesun tarpeessa tei eivät. Nyt säästyy vettä, sähköä ja vaatetta!

Katselin äsken tilikirjaani ja ihmettelin todella pieniä ruokamenoja, noin 80 €. Ei voi olla totta.... eikä ollutkaan. Verkkopankista huomasin että pari kauppareissua oli jäänyt merkitsemättä. Ei summa silti noussut kun reiluun sataseen, mikä on yli puolet vähemmän kun normaalisti. Tässähän on mukana herkut ja kiisojen ruuat/hiekat. Aika hyvin, tähän kun pystyisi joka kuukausi. Tosin paljon on riisipuuroa syöty!

Voi kun nyt selviäisi muutaman kuun ilman yllätysmenoja... Pari kuukautta on tullut pirun kalliiksi kun kroppa ja koneet on hajoillut. Välillä ahdistaa ihan hirveästi, kun koko ajan tulee jotain joka syö taloutta. Sen taikia kai retkahdin viime viikonloppuna niin pahasti shoppailemaan. Tuli se "ei mitään väliä"- tunne. Ensi viikolla alkaa vamaan postilaatikkoon kolahdella seurauksia. Tissiliivejä. Tollous huipussaan. Sitä saa mitä tilaa. Ja vielä titityy, oma syy.